Oman varjon tunnistamisesta

Ajattelin avata hieman ajatuksiani, jotka eivät ole aivan uusia mutta jotka ovat vahvasti aktivoituneet maailman ajankohtaisen menon ja myös Silakka-liikkeen liikehdinnän myötä. Ennen kuin jatkan, totean jälleen, kuinka tärkeää on muistaa että ymmärtäminen ja hyväksyminen ovat kaksi kirkkaasti eri asiaa. Se, että pyrimme ymmärtämään toisia, ei KOSKAAN tarkoita että rasistiset tai väkivaltaiset teot olisivat missään muodossa hyväksyttäviä. Vihapuheelle, ihmisoikeusloukkauksille ja kiusaamiselle tulee olla nollatoleranssi.

Jos vastakkainasettelu olisi ratkaisu edellämainittujen kitkemiseen, olisi puoluepolitiikka todettu tässä varsin toimivaksi. Mutta sen sijaan näemmekin, että vastakkainasetteluun perustuva puoluepolitiikka nimenomaan luo ja syventää kuiluja ylläpitäen tehokkaasti ääriajattelua. Silakkaliikkeelle on siis iso tilaus. Olen myös tietoinen siitä, että ajatukseni eivät välttämättä miellytä kaikkia, ja että kaikki eivät halua ajatella maailmaa syvyyspsykologisen ulottuvuuden kautta. Olen kuitenkin sekä työni että työn ulkopuolisten kokemusteni myötä tullut yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että ainoa tapa muuttaa ilmiöitä on ymmärtää niitä. On kysyttävä: Miksi tämä ilmiö on olemassa? Mihin sitä tarvitaan?

Moni viisas kysyy, miten on mahdollista että Trump on vallassa? Kannattajien vähäinen älykkyys ei ole kantava selitys - keskitasoa vähemmän ja enemmän älykkäitä löytyy kaikista puolueista. Kaikkien kannattajien sisäsyntyinen "pahuuskaan" ei ole mitenkään päivänvaloa kestävä ajatus. Voisiko olla niin, että Trump on onnistunut löytämään yhteisiä ulkoisia syntipukkeja kansan syvissä riveissä kokemille sietämättömille asioille, ja vielä tarjonnut ratkaisuja näiden tuhoamiseen? Toisin sanoen mahdollistanut sen, ettei omasta elämästä ja vaikeista tunteista tarvitse ottaa itse vastuuta? Peiliin katsomisen sijaan ryhmä ja sen karismaattinen johtaja voivat keskittyä muurien rakentamiseen ja "pahisten" tuhoamiseen. Tietämättään, että he ovat mielessään ITSE LUONEET NÄMÄ VIHOLLISET JOITA NYT TUHOAVAT.

Itse voin hyvin ymmärtää, kuinka helpottavaa on, kun löytyy konkreettinen ja ulkopuolinen syyllinen omalle ahdingolle. Vielä koukuttavampaa ja palkitsevampaa on, kun yhteisiä vihollisia jahdataan yhtenäisenä rintamana suuren ja voimakkaan, suuria lupauksia tekevän johtajan johdolla. Omia pettymyksiä, epävarmuutta, pelkoja ja epäonnistumista ei tarvitse kohdata, koska kaikki nämä nähdään vain TOISTEN, vihollisten ominaisuuksina.

Tiedämme, että esim. voimakkaat homofoobiset kannanotot usein kätkevät taakseen tiedostamattomia ja itselle sietämättömiä kysymyksiä omasta seksuaalisuudesta. Jos nämä elementit voisivat yhdistyä tietoisessa pohdinnassa, kävisi ihminen sisäistä keskustelua (ehkä taisteluakin) ITSENSÄ kanssa, kantaen oman ahdistuksensa ja tuskansa liittyen pohdinnan ristiriitaisuuteen. Jos omiin homoseksuaalisiin impulsseihin kuitenkin liittyy jotain äärimmäisen pelottavaa ja kiellettyä, on inhimmillinen mutta todellisuutta vääristävä suojautumiskeino SIJOITTAA NE ITSEN ULKOPUOLELLE, TOISEEN. Tällöin "kauheat homostelijat" ovat tuolla ulkopuolella, ja minä voi säilyä puhtoisena suojassa. Pyrkimys tuhota nämä ulkopuoliset homot ovat todellisuudessa tiedostamattomia pyrkimyksiä tuhota itselle sietämätöntä homoseksuaalisuutta itsessä.

Jos me kaikki ottaisimme oman varjopuolemme omaksemme, emme enää heittäisi varjojamme toisten päälle, eivät natsi-Saksan kaltaiset tapahtumat olisi koskaan enää mahdollisia. Natsit sijoittivat itsestään kaiken pimeyden juutalaisiin, ja koska pimeys oli näissä TOISISSA, oli hirmutekojen tekeminen näitä TOISIA kohtaa oikeutettuja. Vain silloin, kun kaikki paha on toisessa, ei itsessä, voidaan tällaiset teot kollektiivisesti oikeuttaa. Carl Jung totesikin, että "In Hitler, every German should have seen his own shadow, his own worst danger".

Mitä me voisimme siis tästä oppia?

Me, jotka pidämme itseämme suvaitsevaisina, avoimina ja hyväntahtoisina, helposti puolestamme heitämme varjomme toisten ryhmien päälle - ja tiedostamattamme luomme asetelman jossa me olemme hyviä ja toiset pahoja. Tämä, rakkaat ystävät, on juuri se resepti jolla Kansallissosialistinen Saksa eli natsi-Saksa rakentui.

Minä itse näen, kuinka omassa kuplassani, hyvin toimeentulevana, vegaanina ja ajatusmaailmaltani vihervasemmiston edustajana olen osasyyllinen populismin ja vihapuheen nousuun. Tämä EI tarkoita sitä, etteivät edustamani aatteet ja näkemykset olisi hyvin tärkeitä ja sellaisia, joiden puolesta pitääkin puhua. Jokin edustamassani maailmankuvassa on kuitenkin niin yksipuolista ja vierasta merkittävälle osalle suomalaisia, että heidän on mahdotonta siihen liittyä. Jos itse pelkäisin ulkomaalaisia, ja vihervassari tuossa vieressä lobbaisi rajoja auki, mitä minussa tapahtuisi? Ajautuisin toiseen ääripäähän, huutamaan "RAJAT KIINNI!" koska pelkoni lisääntyisi.

Tiedämme neurotieteen ja hermoston toiminnan näkökulmasta sen, että kun ihminen kokee turvattomuutta, hänen ajattelukykynsä romahtaa ja hän putoaa biologiseen selviytymismoodiin (taistele-jäädy-pakene). Tämä ei siis liity vain fyysisiin vaaratilanteisiin, vaan myös voimakkaita tunteita herättäviin tilanteisiin. Ajattelun kyvyn romahtaminen ja putoaminen varhaiseen liskoaivomoodiin on ilmiö, jota kohtaamme päivittäin poliittisessa keskustelussa, mediassa ja erityisesti somessa. Iso kysymys onkin - miten voisimme auttaa toisia säilyttämään turvallisuuden tunteensa ja pysymään ajattelevina ja keskustelevina, hyökkäyksen tai puolustautumisen sijaan?

Jos siis haluan olla osa ratkaisua enkä ongelmaa, tulee minun aloittaa kivulias muutos itsestäni. Jos suhtaudun turvapaikanhakijoihin avoimesti, joudun kysymään, mihin avoimuuteni katoaa kun kohtaan ihmisen jota maahanmuutto pelottaa ja ahdistaa? Todellinen muutos tapahtuu silloin, kun vedä oman varjoni takaisin itselleni, pois toisin ajattelevan ihmisen päältä, hengitän syvään ja kysyn, "auttaisitko minua ymmärtämään miksi sinä ajattelet niin kuin ajattelet?" Keskustelun aikana saatamme huomata, että en olekaan ihan niin suvaitsevainen kaikkea kohtaan kuin kuvittelin olevani, vaan minussakin on tuomitseva ja ennakkoluuloinen puoli. Samanaikaisesti toinen voi huomata, ettei vastustakaan kaikkea ihan niin paljon kuin luuli, vaan näkee ihmisyydessä ja ihmisarvossa jotakin tinkimätöntä ihonväristä riippumatta. Hetkellisesti voimme kohdata keskellä, hyväksyen sen että tuskin siihen pidemmäksi aikaa jäämme rinnakkain.

"To the degree you condemn others, and find evil in others, you are to that degree unconscious of the same thing in yourself - or at least the potentiality of it." (Carl Jung)

Turvallisuuden tunteen sävyttämää, uteliasta Uutta Vuotta toivotan!

-Nina